Eilen minuun iski taas kauhean paha olo. Masensi järkyttävästi, ja todellakin järkyttävästi, sillä siihen ei ollut syytä. Tuntui siltä, kuin paholainen olisi vetänyt minua alaspäin näkymättömistä jalkoihin sidotuista kahleista. Kuuntelin tapani vastaisesti hevimusiikkia, venäjäksi, niin ei tarvinnut ymmärtää sanaakaan. Yritin saada pahan olon purettua näin, mutta se vaan ruokki itseään lisää. Olin murtumaisillani tuon olon alle.
Totuus ja apu piilee Raamatun, tuon viisaiden lauseiden hyvän hedelmäpuun, eräässä jakeessa.
"Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä."
Pahaa ei yksinkertaisesti voi voittaa pahalla. Se ei toimi niin. Pahalla vain ruokit pahaa, et voita sitä.
Joten opetuksena, jos sinua masentaa, älä uppoudu siihen. En minäkään sitten jatkanut tuon raskaan musiikin kuuntelua, vaan vaihdoin ortodoksiseen kuoromusiikkiin ja rukoilin, joka poisti masennukseni heti.
Pahan voittamisesta hyvällä, siitä puheenollen tosiaan. Olen alkanut nähdä jokseenkin paljon sellaisia unia, joissa ensin rukoilen, ja tämän jälkeen kohtaan yleensä jotain pahaa, johon tarvitsen suuren ponnistuksen, mutta rukouksen antaman voiman tähden pystyn selättämään sen.
Kertooko se uskon voimasta? Uskon ja rukouksen voima on suuri. Se ihmisen pitäisi käsittää.
Rukous on uskoa lujittava asia, joten sitä ei saa vähätellä. Suosittelen sitä kaikille. Rukoilkaa, ja tehkää se sydämmestä ja sielustanne. Älkää vain toistako sanoja tyhjänpäiväisesti, vaan tuntekaa ne.
Uskon voima on suuri. Vai mitä sanotte? Evankeliumi Luukkaan mukaan, 8 luku ja jakeet 43-48. Nainen on kärsinyt verenvuototaudista kaksitoista vuotta. Hän kosketti Kristuksen viitan tupsua, ja parani. Uskonsa tähden.
Muistan myös erään illan, kun olin saanut hirveän migreenikohtauksen. Olin rakkaani luona, vaikersin kivusta, vaikka olin syönyt huimat määrät lääkkeitä. Rakkaani katsoi voimattomana vierestä, kysyen, voisiko hän mitenkään auttaa? Ainoa, mitä silloin halusin, oli saada koskettaa hänen kaulassaan olevaa ristiä, sillä tiesin sen helpottavan kipuani.(Omaani en voinut, koska minua ei ole vieläkään kastettu, joten kaulassani ei ole siis vielä ristiä.) Tiesin että Herra auttaisi. Tosiaan, kun sain hipastua ristiä, kipu helpotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti