Usko, Toivo ja Rakkaus.

En tiedä, saatan puhua itsestäänselvistä asioista tässä blogissani, (ja tiedän tosiaan kirjoittelevani harvoin... anteeksi siitä) mutta sille ei voi mitään.
´
Tämä teksti on ehkä hieman sekava, korjaan sitä myöhemmin luettavampaan muotoon.

Tajuan aina uudelleen ja uudelleen uskon merkityksen. Kirjoitin sen parantavasta voimasta viimeksi, joka on kuin lahja, joita Herra antaa, koska rakastaa meitä.

"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi."


Tänään on tullut pohdittua hieman enemmänkin Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäistä osaa, sen merkitystä sekä näkymistä elämässäni. Havahduin jälleen kerran rukoillessani siihen, kuinka olin tehnyt syntiä lähiaikoina, ja hieman etääntynyt Herrasta. Se toden totta teki minut surulliseksi.

Tajusin suruni ja tuskani olevan vain hyvä asia. Jos satutat rakasta lähimmäistäsi, sinulle tulee huono olo siitä, eikö niin?
Ymmärsin, että rakastan Jumalaa, ja siksi vastoin hänen käskyjään kulkeminen tuntuu pahalta.

Meillä on usko, uskon voima on suuri, kun usko on luja. Usko parantaa, usko laittaa jaksamaan, ja antaa sitkeyttä kulkea välillä kivistäkin polkua.
Meillä on rakkaus, Herraamme kohtaan, jolloin noudatamme mielellämme hänen viisaita käskyjään. Kristus neuvoi kohtelemaan toisia, kuten haluaisi itseään kohdeltavan, ja rakastamaan vihamiehiään. Rakkaudesta näitä käskyjä kuunnellaan. Kun käskyjä rakastaa noudatetaan, rakkaus leviää ihmisiin, ja maailmassa on hieman helpompi olla..
Meillä on toivo, sillä me olemme löytäneet uskon rakastavaan Jumalaan. Meillä on toivo koska Jumala kaikessa rakkaudessaan antoi Poikansa maan päälle, joka opetti uskosta, rakkaudesta ja toivosta, ja joka kuoli syntiemme tähden. Jotta meillä olisi mahdollisuus välttää kadotus.